Piha on vielä -aina?- kesken. Suuret linjat ovat viimein löytäneet paikkansa, vaikka osa istutusryhmistä onkin vielä olemassa vain päässä.

Siihen saakka on nautittava jo olemassaolevista istutuksista ja rakennelmista. Olen yrittänyt kehittää läheltä katsomisen taitoa. Kun katson pihaa kokonaisuutena, on monta asiaa jotka häiritsevät vielä silmää. Mutta kun kumartuu tarpeeksi lähelle, on monta yksityiskohtaa ja asiaa jotka ilahduttavat.

Kangasajuruoho valuu reunan yli nätisti.

Rentoakankaali eksyi omille teilleen.. Meinasin ensin kiskoa sen irti mutta onhan se hauska tässäkin.

Humala kiertyy vanhan heinäseipään ympäri. Vielä sirosti, kohta rotevasti. Lopuksi heinäseiväs varmaan kaatuu..

Tarharaunioyrtti (muistin!) 'räkäjuuri' ja ruso (vai kauno)kuusama näyttävät yhtä kauniilta yhdessä kuin rentoakankaali ja se toinen kuusama.. menen näissä aina sekaisin.