Käytiin lasten kanssa retkellä Tampereella Hatanpään arboretumissa. Taas iski sama tuttu fiilis - näitä pitää saada itselle.. Havuryhmä siellä on aivan upea.

 

 

Aitana kasvava rusopajuangervo, sen vieressä rakasta sormustinkukkaa ja lumipalloheisi.

Korallikeijunkukka ja rinnalla tulikukkaa. Lajiketta en muista. Keijunkukka on kiitollinen, kukkii läpi kesän. Takana vasemmalla mirrinminttua, taustalla mummun pihalta saatu 'roska' eli ukonhattu. Se on mahtava, pysyy pystyssä tanakasti koostaan huolimatta. Kirvat kiusaavat sitä ihmeen paljon vaikka onkin niin myrkyllinen.

Vuorikaunokin jäänteitä, kesäpikkusydäntä ja jotain kurjenpolven lajiketta. Valkoisia sormustinkukkia on joka paikassa. Kesäpikkusydän on jaksanut kukkia tosi pitkään.

 

 

Keltahelokki?

Persiankeltaruusu?

.. ja violettia. Mummun siperianunikot, harjaneilikoita, orvokeita. Ja roskia :)

Ukontulikukka 

 

.. heinäkuinen yö näyttää kasvit aivan eri tavalla kuin päivä. Varjolilja löytyi appiukon metsästä, siirrettiin se pihalle pois kuleksimasta. En ole pitänyt sitä kovin kauniina mutta yöllä se näytti hienolta.

Piha on vielä -aina?- kesken. Suuret linjat ovat viimein löytäneet paikkansa, vaikka osa istutusryhmistä onkin vielä olemassa vain päässä.

Siihen saakka on nautittava jo olemassaolevista istutuksista ja rakennelmista. Olen yrittänyt kehittää läheltä katsomisen taitoa. Kun katson pihaa kokonaisuutena, on monta asiaa jotka häiritsevät vielä silmää. Mutta kun kumartuu tarpeeksi lähelle, on monta yksityiskohtaa ja asiaa jotka ilahduttavat.

Kangasajuruoho valuu reunan yli nätisti.

Rentoakankaali eksyi omille teilleen.. Meinasin ensin kiskoa sen irti mutta onhan se hauska tässäkin.

Humala kiertyy vanhan heinäseipään ympäri. Vielä sirosti, kohta rotevasti. Lopuksi heinäseiväs varmaan kaatuu..

Tarharaunioyrtti (muistin!) 'räkäjuuri' ja ruso (vai kauno)kuusama näyttävät yhtä kauniilta yhdessä kuin rentoakankaali ja se toinen kuusama.. menen näissä aina sekaisin.