Mikkeli-alppiruusu kukkii ensimmäisen kerran näin runsaasti. Ihanaa. Suurin osa kukista vielä aukeamaisillaan.

 ja viisi päivää myöhemmin..

kaikki kukat aukenivat sopivasti juhannukseksi.

Muuten täällä on ollut hirveän kylmää. Mikään ei oikein kasva.

Sanomalehtiprojektin sain viimein päätökseen. Huoh. Oli se silti urakka, vaikka kaivaa ei tarvinutkaan. Mullan kärräämisessä on oma hommansa kun alue on kohtuullisen iso. Vuorenkilvet näyttävät vähän surullisilta, mutta eiköhän ensi kesänä ja toivottavasti loppukesällä jo ole paremman näköistä.

Alkukesän - tai oikeastaan keskikesän - kukkijoita on aika vähän. Heinä- elokuussa kyllä riittää kukintaa, mutta nyt ei niinkään. Tai yksittäisiä kukkijoita on, mutta niitä on pinta-alallisesti aika vähän. Siihen pitää siis panostaa.

Tämä on tullut isän kotitalon pihalta. Kummisetä sanoi sen nimeksi räkäjuuri, löysin kyllä oikeankin nimen joskus mutta nyt en taas muista. Näkyy leviävän kuin rutto.. Mutta tilaahan on.

 

Ruohosipulit, mirrinminttu ja kullerot kukkivat.

 

Ruso (vai oliko se kauno?) kuusaman alla kasvaa akankaalta. Sekin leviää. Väriyhdistelmä on aika .. tehokas, kauempaakin katsottuna loistaa. Kuvassa akankaalen violetinsininen ei pääse ihan oikeuksiinsa, olikohan valo kuvaushetkellä vähän heikko.

Vuorikaunokkeja sain ystävältäni Reijalta. Kiitos, kaunokkien sininen on tosi kaunista. Kukinta kestää harmittavan lyhyen ajan, mutta vähät siitä.

Huoh. Nyt kaivamaan. Sitähän tässä on tehty koko alkukesä. Jotenkin tuntuu, että tauti pahenee vuosi vuodelta.